Taas on muutamia kierroksia kulunut ja aika kirjoitella kuulumisia.

Audi Tourin ensimmäinen osakilpailu pelattiin Aura Golfissa joka oli todella loistavassa kunnossa. Kilpailupäivänä tuuli oli voimakas ja se hankaloitti kaikkien pelaamista sopivasti. Lopputuloksena oli osaltani 84 (+13) ja sijoitus T36. Ei siis paha alku varsinaiselle kilpauralle. Puttaaminen Auran loistavilla ja liukkailla griineillä oli niihin tottumattomalle haastavinta. Kierroksesta jäi ihan tyydyttävä jälkimaku vaikkakin kaksi lyöntiä johtivatkin outtiin. Nämä, kun sulkee mielestään niin voin olla tyytyväinen kierrokseen. Kyllä oikean kilpailun jännitys on mukava mauste golfiin ja koettelee kyllä kovasti aloittelijan päätä ja hermoja. Myönnettäköön, että kahden ensimmäisen väylän ajan käsissä oli havaittavissa pientä tärinää, mutta alun jälkeen tuttu rutiini tuli taas esiin ja aloin nauttimaan golfista kuten yleensä. Kaiken kaikkiian tapahtuma oli järjestetty todella mallikkaasti ja kokemuksena ensimmäinen kilpailu oli mittaamaton. Nyt vain kohti seuraavia kisoja!

Audi Tourin jälkeen pelasin sitten taas Vihdissä seuraavan kierroksen. Lyönti sujui hyvin ja väyläosumia sekä griiniosumia tuli runsaasti. 13 griiniosuman turvin pelasin ensimmäistä kertaa tuloksen 72 ja Par! Vaikka Aura nyt ei ihan mennytkään toiveiden mukaisesti, niin kyllä tällainen tulos oli mukava saada aikaan. Nyt pitää vaan treenata ja pelata paljon lisää jotta saisi tuon tulostason vakiintumaan alemmas ja alemmas. Tasoitus kävi siis 4.1:ssä, mutta nyt muutaman vaisumman kisan jälkeen olen taas lukemissa 4.4. Hyviä ja toivottavasti tasaisia kierroksia odotellessa!

Tapasimme myös Golf Digest Akatemian kanssa pitkästä aikaa ja otimme Golf Talman Laakso-kentällä haasteet vastaan. Vaihdeltuamme kuulumisia suuntasimme kentälle kahdessa ryhmässä. Kaikki akatemialaiset olivat tällä kertaa mukana joten kiitos kaikille osallistuneille (Sari Eloranta, Maarit Slätis, Jukka Pietilä, Jussi Mäkelä). Kierrokset päättyivät vaihtelevin tuloksin, mutta oli mukava taas vertailla muistiinpanoja muiden aloittelijoiden kanssa. Jokaisella oli omat haasteensa tasoituksista riippumatta, mutta silti tuntui, että kaikkien haasteet olivat enemmän tai vähemmän tuttuja jokaiselle. Lähipeli oli varmaankin yksimielisesti vaikeimpia osa-alueita. Golf Talmasta jäi hieman kaksijakoinen tunnelma akatemialle. Puitteet pelaamiselle antoivat odottaa paljon. Ravintolassa oli erinomaista ruokaa ja palvelu oli mielestämme poikkeuksellisen hyvää niin caddie masterillä kuin ravintolassakin. Harjoitusalueet vaikuttivat todella hyviltä ja puttigriini oli loistavassa kunnossa. Odotimmekin kaikki paljon tulevalta kierrokselta, mutta valitettavasti tällä kertaa jouduimme hieman pettymään. Ensimmäiset kolme väylää olivat todella kauniita, mutta heti viheriöille päästyämme karu totuus selvisi niiden todellisesta kunnosta. Griinit olivat täynnä ruohottomia kohtia ja talvi oli jättänyt ainakin toistaiseksi selvät merkit niihin. Toinen huomiomme kohdistui korjaamattomiin pallojen alastulojälkiin joita oli huomattavasti enemmän kuin mihin olimme tottuneet. Tämä selittänee myös sen, miksi Talma oli täynnä kylttejä joissa muistutettiin paikkaamaan jäljet. Kyltit eivät vaan taida vaikuttaa kovinkaan positiivisesti. Toinen asia josta hieman kritisoimme kenttää on väylätaulut jotka oli maalattu penkkeihin jokaisen tiin viereen. Sinänsä kiva ja hauska idea, mutta valitettavasti me emme niistä kovin paljoa apua saaneet. Epäselvät taulut ja sokkoavaukset olivat ainakin meille liikaa ja aiheuttivat pientä närää, mutta onneksi niistä selvittiin usein pelkällä valittamisella. :) Kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että tuollaisilla green fee-hinnoilla kentän olisi pitänyt tarjota jotain parempaa. Kiitosta Talma saa kuitenkin todella paljon palveluistaan ja tiloistaan. Nyt kenttä vaan parempaan kuntoon niin pelaajat voivat nauttia Talman annista paremmin!

Audi Tourin toinen osakilpailu pelattiin Linna Golfissa ja kuten odottaa sopii niin haasteita kentällä oli yllinkyllin. Vilauksen tulevasta sain jo heti puttigriinillä pudotettuani palloni maahan. Griinit olivat niin liukkaat, että pallot vierivät kolme metriä! Siinä olikin sitten todettava itselleen, että ai tällaista tämä on oikeilla griineillä. Kenttä oli todella hyvässä kunnossa ja mukava tuulenvire vaikeutti pelaamista kivasti. Tällä kertaa kenttä oli selvästi liian vaikea itselleni ja tulos 93 (+21) ja T71 jätti paljon parannettavaa. Kierroksen aikana osuin yhteen väylään, 6 griiniin ja puttasin 38 kertaa. Ei jää paljoa jossiteltavaa. Linnassa itse ainakin koin, että, jos missaat väylän niin kenttä rankaisee kovalla kädellä ja mielestäni se oli todella hienoa. Kenttä todella suosii niitä jotka osuvat väyliin ja rankaisee meitä tavallisia kuolevaisia kovalla kädellä, kun emme osu väyliin. Tällaista golfin pitäisi olla, jyvien on erotuttava akanoista ja tämä kenttä, jos mikä sen erottelun tekee. Kokemus oli kuitenkin se tärkein mitä haetaan nyt tänä kesänä ja sitä tuli kyllä taas kunnolla. Tälläkin kertaa kädet tärisivät muutaman ensimmäisen väylän, mutta onneksi pelikaverit olivat itseäni hieman kokeneempia ja tarjosivatkin todella paljon tukea kierroksen aikana. Toinen pelikaverini oli viime vuonna loistavasti Audi Tourilla esiintynyt Ville Järvinen. Hän teki aina samat rutiinit ja se saikin minut miettimään omaa tekemistäni, miksei minulla ole jonkinlaisia rutiineja joita teen ennen jokaista lyöntiä? Ne voisivat auttaa keskittymään vain siihen käsillä olevaan lyöntiin. Tästä pitänee ottaa oppia ja käydä vielä Matthew Jonesin kanssa läpi hieman tuota kentällä tapahtuvaa tekemistäni. Toivottavasti tilaisuus tähän tulee mahdollisimman pian. Joka tapauksessa molempien pelikavereideni lyönneistä pastoi selvästi heidän kokemuksensa ja yleensä ne lähtivät kohti lippua kuten oli luonnollisesti tarkoituskin. Puttaamisessa he olivat todella paljon parempia ja tasaisuus oli se missä molemmat onnistuivat hyvin. Toki muutamia vahinkoja heillekin sattui, mutta kokonaiskuva oli kuitenkin täysin erilainen, kuin se mitä itse välitin omalla pelaamisellani. Mutta kehittyäkseni paremmaksi golfariksi minun on otettava oppia itseäni kovemmista pelimiehistä ja oltava kärsivällinen kehittymiseni suhteen. Nyt odotukset omia pelisuorituksia kohtaan ovat melko epärealistiset, kun aina pitäisi pystyä pelaamaan Par-kierros. Lyönti kehittyy, mutta aivot eivät meinaa pysyä vieläkään mukana vaikka onhan tässä jo yli vuosi pelattukin!

Linna Golfissa oli todella hyvin järjestetty Audi Tour-osakilpailu ja haluaisinkin kiittää vielä myös startteriamme joka oli todella kannustava keskusteltuamme pelivuosien merkityksestä golfissa. Positiivinen palaute on kuitenkin se joka auttaa pitkässä juoksussa. Kiitos siis siitä!

Tästä pääsenkin vielä lyhyesti käsittelemään asenteita ja kunnioitusta kanssapelaajiin. Olen nyt lähiaikoina huomannut pelatessani joitakin paikallisia kisoja, kuinka epäkunniottavia voittajille ollaan. Eikö toisen onnesta ja hyvästä pelistä voi olla iloinen? Mielestäni voi. Ei toisen voittoa tarvitse vähentää toteamalla esimerkiksi ”Onneksi viikkokisat on se mikä ratkaisee” tai muuta vastaavaa. Jos toinen on ollut kyseisenä päivänä parempi, niin miksi väheksyä häntä ja hänen peliään? Jos aikuiset ihmiset käyttäytyvät näin ja väheksyvät toinen toisiensa suorituksia niin millaista esimerkkiä tämä välittää aloitteijoille saatikka sitten junioreille? Vaikka golf onkin yksilölaji niin sitä suuremmalla syyllä jokaisella tulisi olla kannustavia kavereita tukemassa. Ei kukaan yksin voi pärjätä kuitenkaan. Kuunneltuani kommentteja tovin olin todella häkeltynyt ja hämmästynyt. En aiemmin ollut kuullut tällaista ja luulin, että näin ”hienostuneessa” lajissa ilo toisen puolesta olisi herkemmässä kuin toisen suoritusten halventaminen. Itse aion kuitenkin jatkaa toisten kannustamista ja toivottavasti moni muukin miettii mitä sanoo toiselle ja mitä ei, vaikka kuinka harmittaa se oman pelin taso jonakin kyseisenä päivänä. Itse olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että golfarin tasosta riippumatta jokainen tarvitsee tukea ja rohkaisua niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Toisen onnistunut suoritus ei ole minulta pois vaan antaa toiveen, että kunpa minäkin joskus onnistuisin noin hyvin. Sitä kautta voi sitten jokainen treenata haluamallaan tavalla ja tavoitella sellaista pelillistä tasoa johon on itse tyytyväinen. Itse treenaan paljon ja mitä parempia tuloksia saan aikaiseksi sitä voimakkaampia kommentteja kuulen kanssapelaajien suusta. Kommentit kuten ”mitä lääkkeitä oikein syöt, kun jaksat treenata noin paljon” ja ”jos treenaa noin paljon on jotain oltava vialla” eivät ole kovinkaan uusia enää. Niitä on vain melko vaikea kuulla jatkuvasti. Kuinka tällaisten kommenttien jälkeen kukaan enää viitsii harjoitella? Onko siis ihme, että suomesta tulee vain kourallinen huippujunnuja, jos palaute kovasta työstä on tämä? Menestys vaatii työtä, se ei tule sohvalla istumalla. Ovatko minun treenaamiseen käyttämät tunnit muilta pelaajilta pois? Pitänee valita entistä tarkemmin peliseuransa ja käyttää useampaa suodatinta kentällä. Toivoisinkin, että jokainen hieman miettii sitä mitä suustansa päästää ja pitää mielessä sen, että ei toisen hyvä suoritus ole itseltä pois. Näin minä ainakin asian näen.

Terveisin,

Golf-terveiset taas kaikille!

Suomen kesä on tullut kaiketi ja vettä tulee taas taivaalta. Hetken saimme nauttia mukavasta auringosta ja lämpöäkin riitti hyvin. Itse olen nyt ehtinyt kiertämään 22 kierrosta ja lisää tulee kokoajan. Eilen (23.5.2010) sain ensimmäisen vuoteni golfarina täyteen ja täytyy sanoa, että mieluisissa merkeissä. Eilen sain loistavan kierroksen alle ja tuloksena oli valkoisilta 78! Tasoitukseni vuoden pelaamisen jälkeen sai siis vielä huipennuksensa viimeisenä päivänä ja onkin nyt lukemissa 6.3. Hyvin on mennyt tähän asti, mutta menköön. :)

Tämän kesän kilpailukalenteri on nyt lyöty lukkoon ja Audi Tour vie useimmat viikonloput 8 osakilpailun voimin. Lisäksi tietenkin Vihti Golfin kisoja, kun mahdollista. Kesä on kilpailullisesti alkanut hyvin. Kauden ensimmäisessä scramblessa joukueeni sijoittui komeasti toiseksi ja 15.5 pelatussa VGC:n Par 3 Mestaruuskisoissa saavutin ”urani” ensimmäisen mestaruuden! Kyllä se oli melko jännä paikka lähteä viimeiselle kierrokselle, kun ymmärsi, että tässähän ollaan ihan kärkikahinoissa! Onnekseni ryhmässä pelasi todella kokeneita golfareita jotka kilpailutilanteesta huolimatta antoivat neuvoja keltanokkakilpailijalle. Kiitos siis niistä eritoten finaaliryhmän pelaajille (Jussi Partanen, VP Rajajärvi, Juhani Tuliniemi), mutta myös muille joiden kanssa pelasin. Kilpailutilanne on kuitenkin aina kilpailutilanne joten aina voi sattua ja tapahtua, kun lyödään numero rintaan. Tällä kertaa kestin ja toivottavasti tämän kokemuksen kautta saan myös henkistä kanttia tuleviin kisoihin. Kyllä noita kokeneempia pelaajia kannattaa kuunnella, mutta toki joitakin asioita pitää suodataakin!

Tältä kaudelta odotan itse jo melko paljon. Talven kovan harjoittelumäärän vuoksi olen saanut enemmän henkistä kanttia lajiin ja luottamus omaan tekemiseen on huomattavasti tukevammalla pohjalla kuin viime vuonna. Olen ymmärtänyt neuvojen ja oman tekemisen kautta, että golfissa saa lyödä yhden huonon lyönnin ja silti pelata väylän Par:iin. Tätä en saanut otettua onkeeni vielä viime kesänä vaikka kuinka yritin. Onneksi nyt se on mielessä ja yhden huonon lyönnin jälkeen voinkin nykyään tokaista vain, että oho, sinne meni. Paikataan tuo sitten seuraavalla lyönnillä. Toistaiseksi se on toiminut usein, mutta ei tietenkään aina. Tasoitukseni pieneneminen johtuu suurilta osin juuri siitä, että saan nykyään pelattua useimmat väylät Par-tulokseen. Birkkuja ei juurikaan tule, mutta 2-3 kuitenkin. Niillä saan sitten hiukan aina kuitattu joitakin sähläyksiä. Nyt pitäisi saada pallot vain lähemmäs ja lisätä birkkujen määrää. Mutta kai sekin sieltä sitten tulee, kun lyö tarpeeksi palloja! Nyt siis pyritään tasaisuuteen ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Perjantaina kävin pelaamassa Vihdin toisen kentän eli Hill Side:n kaverien kanssa. Tuo kenttä oli ihan mukavaa vaihtelua ja oli loistavassa kunnossa. Erityistä kiitosta annan muodokkaille viheriöille joissa oli sopivasta breikkejä. Puttaaminen oli hauskaa, kun piti hieman miettiä minne lyö lähestymisen ja sitten pitikin miettiä mihin ihmeeseen tämä putti menee! Hauska kierros siis kaiken kaikkiaan. Hieman palautetta annan kuitenkin kentän mitalle. Takatiiltä pelattuna mittaa on noin 5800 metriä ja se on mielestäni liian vähän. Pääsin kaksi kertaa puttaamaan eagle:iä ja vaikka pelasinkin ensimmäistä kertaa kyseisellä kentällä pelasin silti 79. Tosin hyvien pelineuvojen ansiosta. Joka tapauksessa tasoitukseni laski myös tuolla kierroksella. Mukava kenttä se tosiaan oli, mutta ei nyt kuitenkaan mielestäni tarpeeksi haastava. Jos Par 4:sella lyö rauta 7 ja PW niin silloin on mielestäni jotain pielessä. Jokaisella on tietenkin omat mielipiteensä joita pitää kunnioittaa ja tämä nyt oli oma päätelmäni kentästä. Pelaan tosin mielelläni kentän vielä muutamaan kertaan tänä kesänä vaihtelun ja loistavien griinien vuoksi!

Erään kierroksen aikana kävimme naispuolisen kaverini kanssa keskustelua siitä, miksi miehet yleensä jättävät naiset yksin taapertamaan kymmeniä metrejä miesten perässä. Itse sanoin, että kyseessä on halu nopeuttaa peliä. Eli minä ainakin haluan mennä pallon luo, katsoa etäisyyden, miten pallo makaa, arvioida tuulta jne jne joten siksi menen nopeasti pallolleni jotta peli sujuu ripeästi. Jos odottaisin joka kerta jokaisen kanssapelaajan lyöntiä ja vasta sitten menisin tekemään lyöntirutiinini niin olisimme luultavasti tukkona. Varsinkin, jos kaikki pelaajat tekisivät samoin neljän hengen ryhmässä. Tässä siis oma perusteluni. Toinen syy on luultavasti se, että naiset pelaavat eri tiiltä kuin miehet ja meillä on yleensä mailat jo bägissä, kun naiset lyövät. Meille on siten ”luonnollista” lähteä heti lyönnin jälkeen liikkeelle. Toki ymmärrän täysin myös naisnäkökulman asiaan ja yritän nyt tulevaisuudessa kiinnittää tähän enemmän huomiota, kuitenkin siten, että en hidasta peliä.

Eli ensimmäinen vuosi on nyt virallisesti takana ja paljon on tapahtunut. Mielenkiintoinen kesä on tulossa aivan varmasti ja toivottavasti menestystä tulee muuallakin kuin pelkästään VGC:n kisoissa. Tarkoitus olisi saada ainakin yksi Top10-sijoitus Audi Tourilla, mutta siellä on kovia pelureita joten helppoa se ei tule missään nimessä olemaan. Asetan yleensä omat tavoitteet korkealla jotta, kun/jos ne saavuttaa niin tuntee todellakin iloa. Näin käy tässäkin tapauksessa, jos nyt onnistun. Golf Digestin Aloittelijoiden Akatemian alussa ilmaisin tavoitteekseni saada tasoitukseni 15 pintaan ensimmäisenä kesänä. Tasoitus tuli kuitenkin nopeasti alas joten otin uudeksi tavoitteeksi 10 pintaan. Viime kesänä se jäi tästä hieman, mutta alkukesä on ollut erinomainen ja nyt ollaan hyvässä vauhdissa tämän kesän tavoitteiden suhteen. Toivottavasti henkinen kantti kestää kilpailutilanteita jo tänä vuonna. Sehän on kuitenkin tämän kesän yksi tavoitteista.

Yhteenvetona kuluneesta vuodesta voinkin sanoa, että oli todella mielenkiintoinen vuosi. Tässä vaiheessa on vielä sopiva aika kiittää kaikkia niitä jotka ovat olleet mukana auttamassa ja tukemassa kehitystäni. En olisi tässä ilman Golf Digestia, Teemu Tyryä, Jarkko Raskia, Vihti Golf Center:iä, Peltomäki Golfia, Matthew Jones:ia ja kaikkia teitä joiden kanssa olen saanut pelata. Kuten olen aiemminkin tuonut ilmi, jokainen golfari näkee lajin eri silmin, siksi kaikki kommentit ja mietteet ovat ainakin itselleni tervetulleita. Jokainen voi sitten itse päättää mitä suodattaa ja mitä ottaa onkeensa. Myös ikä vaikuttaa kovasti näkemykseen ja välillä on hyvä vaihtaa kuulumisia niin junioreiden kuin hieman varttuneemmankin golfkansan kanssa. Jatketaan siis keskusteluja ja kuten aina, tulkaa nykimään hihasta sillä olen AINA avoin golfpuheille!

Erinomaisia kierroksia kaikille!

Lämpimät terveiset kylmästä ja tuulisesta säästä huolimatta kaikille tasapuolisesti!

Kesä on kaiketi alkamassa vaikka ulkona käykin erittäin kova ja kylmä tuuli, ainakin Vihti Golfin suunnalla. Kenttä alkaa kuitenkin olemaan hyvässä kunnossa ja vihreää nurmea onkin silmän kantamattomiin. Oikean mailan valitseminen on hankalaa tuulen vuoksi, mutta on hyvä oppia pelaamaan kovassa tuulessa.

Itselläni takana on nyt 12 kierrosta tämän vuoden puolella ja voinkin nyt ilokseni todeta, että se tapahtui vihdoin... 23.5.2010 tulee itselläni ensimmäinen golfvuosi täyteen ja voinkin ilokseni todeta, että näin Vapun aikana olen saanut alle muutamia loistavia kierroksia ja tasoitukseni on nyt single-luokkaa ja tällä hetkellä tarkasti ottaen 9.1! 11 kuukautta siihen meni, mutta tulihan se sieltä, kun tarpeeksi töitä teki! Nyt vain lisää kierroksia alle ja kohti parempia tuloksia.

Pelasin noin 3 viikkoa sitten Vuosaaressa valmentajani Matthew Jones:in kanssa ja sen jälkeen sävelet olivat selvät. Alkukesä opetellaan pelaamaan. Paljon kierroksia alle ja järkeviä lyöntejä. Out:iin ei saa lyödä missään nimessä ja lyönnit pitää suunnitella järkevästi ja pyrkiä sitten toteuttamaan ne suunnitellusti. Jokaiseen lyöntiin on sitouduttava. Iso muutos tuli myös siinä, että nyt olen siirtynyt valmentajan käskyn mukaisesti takatiille eli nykyään avaan aina valkoisilta. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että opin lyömään pitkiäkin rautoja. Lisäksi myös se, että ”oikeita” kisoja ei pelata keltaisilta vaan valkoisilta ja siksi Matthew sanoi, että minun on välittömästi siirryttävä pelaamaan kilpatiiltä. Sitä olen nyt sitten harjoittanut useamman kierroksen ja toki haaste on ollut tervetullut, kuten aina. Ensimmäiset kierrokset toivat heti noin 10 lyöntiä lisää, kun ei kertakaikkiaan osannut lyödä pitkiä rautoja, mutta muutaman kierroksen jälkeen tulos alkoi olla samaa tasoa kuin keltaisilta ja nyt pelaankin valkoisilta 80-83 melko ongelmitta. Ei voi muuta sanoa kuin, että harjoitus todellakin auttaa! On hieno tunne, kun onnistuu ja tulokset paranevat paranemistaan. Haastakaa itsenne ainakin kerran tämän vuoden aikana pelaamaan valkoisilta. Tämä ainakin omasta mielestäni avaa silmät ja kentän joutuu näkemään aivan eri tavalla, kun lyönti ei olekaan enää ”siinä missä aina”. Uusi näkökulma on itselleni ainakin usein tervetullut ja nyt silmäni näkevät jokaisen lyönnin eritavalla kuin ennen.

Toinen muutos oli, että nyt pidän kirjaa jokaikisestä lyönnistä jonka lyön. Tilastot sisältävät tiedot siitä mihin suuntaan lyönti on lähtenyt ja millä kierteellä, kuinka paljon on lyönnin jälkeen matkaa lipulle, mikä on seuraava maila, missä lyönti on suhteessa lippuun, moneenko väylään osun, moneenko viheriöön osun ja montako puttia otan. Kun kaikki nämä tiedot kirjataan saadaan aikaan hieroglyfimäinen kaavio jota sitten käymme kierros kierrokselta läpi Matthewn kanssa. Pyrkimyksenä löytää ongelmakohdat ja korjata ne tarpeen mukaan. Mielenkiintoista on ollut täytyy sanoa ja paljon tietoa sitä saa golfista ja omasta pelistään vain sillä, että seuraa tarkasti minne jokainen lyönti menee ja miksi. Tarkoitus olisi tänä kesänä opetella lyömään poikkeuksetta pieni fade-kierre ja saada sitä kautta hallintaa lisättyä lyönneissä. Katsotaan nyt kauanko sen opettelemisessa menee, mutta eiköhän se sieltä tule, kun tarpeeksi lyö palloja!

Tämän kesän suunnitelmiini kuuluvat siis paljon kierroksia ja erilaisia kilpailuja. Ajattelin myös haastaa itseni mukaan ”oikeisiin kilpailuihin” ja lähden kokeilemaan taitojani luultavasti Audi Tour:ille. Mukana ovat Suomen parhaat klubipelaajat ja haastavia kenttiä riittää ohjelmassa. Tarkoitus on yksinkertaisesti hankkia kilpailukokemusta ja totutella pelaamaan ”paineen” alla. Kilpailukokemus tulee olemaan ensisijainen tavoite tälle vuodelle ja katsotaan, jos siinä sivussa rahkeet riittävät muutaman hyvän kisakierroksen aikaansaamiseksi. Hieman kenties pelonsekaisin tuntein odottelen, että ensimmäinen ilmoittatuminen avautuu ja pääsen astelemaan ensimmäisen oikean golfkisani ykköstiille. Kesästä tulee varmasti monipuolinen, mielenkiintoinen ja ennenkaikkea haastava. Tarkoitus on koetella itseään ja pyrkiä olemaan henkisesti valmis kisoissa ennemmin kuin pyrkiä voittoon. Tavoitteiden kuuluu mielestäni olla realistiset ja siksi kokemus onkin tämän kesän teema. Vähäisellä pelikokemuksellani en ole kovin varma pääkoppani kestävyydestä kilpailutilanteessa, mutta oppia ikä kaikki ja toivottavasti ensi kesänä olen sitten valmiimpi kilpailemaan tosissaan.

Nyt eikun lisää kierroksia alle ja kohti entistä kovempia haasteita! Peli-iloa kaikille ja haastakaa itsenne lyönteihin joita ette ehkä tavallisesti ottaisi!

Terveisin,

Keväisiä terveisiä kaikille golf-intoilijoille!

Kausi on avattu joillakin alueilla ja aurinkoiset kelit ovat saaneet ruohoon hieman vihreyttä. Kentät ovat hieman kenties märkiä ja griinit muhkuraisia, mutta mitäs sitä nyt ihmeempää voi kevätpeleiltä odottaa. Hyvästä säästä on nyt päässyt nauttimaan ja kentillä näkee jo todella paljon pelaajia. Tämä on aina mukava merkki itseni kaltaiselle harrastelijalle joka kuitenkin nauttii siitä, että saa pelata useiden erilaisten pelaajien kanssa. Itse löysin tosin jo viime kesänä mukavaa peliseuraa jonka kanssa tulee usein pelattua, mutta näin kesän alla haluisin kuitenkin myös kehottaa kaikenlaisia golfareita välillä pelaamaan täysin sattumanvaraisessa seurassa. Jutut vaihtuvat ja saa kuulla golfista hieman uudenlaisesta näkökulmasta. Näin totesi eräs viisas mies Vihdissä... :) Itse harrastin tätä ”satunnaista seuraa” golfillisesti ;) jo viime vuonna ja luulen sen olevan yksi syy miksi sain niin paljon ”oppia” ylipäätänsä. Tänä vuonna tulen myös harrastamaan sitä sillä mikäs sen mieluisampaa kuin kuulla ja kokea golf toisen pelaajan silmin. Ehkä siinä samassa itsekin kokee jonkun ahaa-elämyksen!

Kausi on tosiaan vasta aluillaan, mutta olen päässyt jo 3 kertaa itse Vihti Golfin kentän kimppuun. Joka kerta olen myös nauttinut pelaamisesta eri tavalla kuin viime kesänä. Talven harjoittelu on mielestäni näkynyt selvästi ystävieni tekemisissä. Mielestäni omat tekemiseni ovat myös saaneet lisäpuhtia. Haluaisin vielä korostaa sitä seikkaa, että tarkoitukseni näillä kirjoituksilla ei ole pönkittää omaa egoa/pelitaitoa, vaan antaa oma rehellinen näkemykseni omasta tekemisestäni, kehittymisestäni ja omista mietteistäni, joten toivon todella, että kukaan ei lue tätä väärin. Tavoitteeni on antaa tukea niille aloitteleville golfareille, ja miksei kokeneemmillekin, jotka kokevat olevansa ns. altavastaajia ja toivottavasti kirjoitus saa ainakin jollekulle lisäideoita aatoksista joita kokee kentällä. Kyse on kuitenkin mentaalipelistä ja jokaisen omista sisäisistä taisteluista tavoitteisiinsa.

Meni melko filosoofiseksi, mutta halusin sanoa myös tuon. Eli... olen tosiaan nyt saanut 3 kierrosta alle joista ensimmäiset kaksi menivät hieman hakiessa lyöntejä. Tulos ensimmäiseltä ja toiselta kierrokselta sattui olemaan sama eli 91. Putteja tuli noin 40 per kierros joka osittain johtui griineistä, mutta osa vastuusta kuuluu tietysti myös pelaajalle kuten aina. Valitettavasti en vain saanut griinien kuntoa silmällä pitäen pudotettua palloa tarpeeksi lähelle reikää näin kevätgriineillä. Viime kesänä en kertaakaan ottanut näin montaa puttia per kierros, mutta kuten yllä jo mainitsen kyse on kevätgolfista joka on silti nautinnollista aikaa hakea omaa lyöntiä talven jäljiltä. Tänään (13.4) pelasin sitten 3. kierrokseni Vihti Golfissa ja ei voi kuin ylistää kentän paranemisen tahtia. Griinit olivat selvästi saaneet aurinkoa ja kevään lämpö oli myös tasoittanut niitä mukavasti. Nyt myös rautapeli toimi ja tuloksena olikin ensimmäinen seitsemällä alkava kierros!!! Pelasin kierroksen tulokseen 78 ja nyt tuloksena oli 27 puttia joka on myös ennätykseni! Kyllä oli hieno fiilis pelata. Etuysillä tosin tuli yksi tripla bogey joka jäi oikeastaan ainoana epäonnistumisena mieleen. Muutoin sain talven oppien turvin yleensä pelastettua par:in ja sain kierrokselle myös 3 birdie:tä joka on myös lukumääräisesti uusi ennätykseni! Aurinko paistoi, seura oli mitä mainion ja tulos myös erinomainen, joten mikäs siinä pelatessa!

Intoa puhkuen odotan taas seuraavia kierroksia. Talven jälkeen on mielestäni myös hyvä puhua kehityksestä. Itse koen, että harjoiteltuani tarkassa valvonnassa yli 15 tuntia viikossa talvella on selvää kehitystä havaittavissa kaikkein eniten yllätyksekseni kuitenkin havaittavissa henkisellä puolella. Tuhannet toistot lähipelissä ovat auttaneet ja turhautumista ei juurikaan tapahdu vaan epäonnistuneen lyönnin jälkeen voi tokaista ilman voimasanoja, että ”Oho nyt lipsahti!” Sitten katse seuraavaan lyöntiin ja sillä selvä. Viime vuonna tilanne oli toisin. Lämpöä tuli haettua hieman enemmän kuten aiemmista blogeistani selviää ja sitä kautta myös keskittyminen herppaantui. Omaa peliäänhän siinä vahingoittaa. Toistojen kautta myös jännitys on haihtunut lyönnistä ja pelko seuraavan lyönnin loppusijainnista on kadonnut. Nyt voin keskittyä vain siihen yhteen lyöntiin joka on sillä hetkellä edessä. Rauhallisuus ja sanotaanko sitten tilanteessa eläminen ovat olleet suurin syy pelini kehitykseen, mutta toistojen kautta se on jotenkin ollut mahdollista niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Ei pidä tietenkään väheksyä satoja tunteja halliharjoituksia! :)

Vielä on reilu kuukausi aikaa täyttää tavoitteet ja saada tasoitus alle 10 ensimmäisen vuoteni aikana joten saas nähdä miten käy!

Joka tapauksessa tarkoitukseni oli nyt kertoa ensikierrosten tunteita eikä kirjoittaa romaania joka tästä nyt taisi valitettavasti tulla. Kiitos kuitenkin, jos jaksoitte lukea loppuun asti ja toivon todella, että kirjoituksistani on apua niin aloitteleville golfareille kuin kenties myös jo hieman kokeneemmille!

Ensi kertaan, kaikille golfareille tasaisesti loistavia ensimmäisiä kierroksia toivottaen,

Tervehdys taas kaikille golf intoilijoille!

Talvi on toivottavasti kohtapuolin ohi ja halliharjoituksia joillekin kertynyt hieman enemmän kuin toisille. Talvella tuli vaihdettua osa mailoista ja nyt, kun ensi kauden golf hienoudet niin vaate- kuin mailapuolella täyttävät pikkuhiljaa kauppojen hyllyjä niin alkaa raha polttelemaan. Itse olenkin kiinnittänyt katseeni J. Lindebergin vaatteisin ja vöihin joita Peltomäki tuo yksinoikeudella maahan. Myös muutamat housut täydentävät komeroani pikapuolin ja kuka sitä golfia voi pelata ilman paitoja. Rahaa tulee taas palamaan melkoisesti, mutta hyvin käytettynä niin mikäs siinä!

Itse asiaan: Olen jatkanut kovaa harjoittelua sekä omatoimisesti, että Peltomäki Golfin austraalialaisvahvistuksen Matthew Jonesin tarkassa valvonnassa. Aikaa on kulunut myös Vihti Golfin järjestämässä talviharjoitteluryhmässä viikoittain.

Kuten viime blogissani kauan aikaa sitten mainitsin, tarkoitus talven osalta oli keskittyä lähipeliin, johon olenkin panostanut mielestäni merkittävästi. Viikkotasolla olen viettänyt golfmailan varressa 8-20 tuntia. Kuukausien välillä oli hieman vaihtelua työkiireistä johtuen, mutta parhaimmillaan vietin yli 20 tuntia viikossa harjoitusalueilla! Insinöörimäisistä tarkoista kirjanpidoista ja harjoitussuunnitelmista selviää, että kuukausitasolla lyöntimääräni ovat liikkuneet 4,500-8,500 lyönnin tasolla. Prosentuaalisesti näistä lyönneistä noin 50% on keskittynyt puttipeliin ja noin 30% chippailuun. Loput 20% on sitten mennyt draivin harjoitteluun sekä rautoihin. Lukuisien puttien lisäksi olemme tietenkin hyödyntäneet kaikki Peltomäen mahdollisuudet puttianalysaattoria myöten. On mielenkiintoista saada mielestäni jopa ylitarkkaa tietoa omasta puttisivalluksestaan. Millinkin heitot huomataan ja niihin puututaan asiaan kuuluvalla vakavuudella. Putti, kun kuitenkin on varsin tärkeä osa-alue golfissa. Muutama kuukausi sitten puttia analysoidessa huomasimme, että suuntaan putterini liiaksi oikealle joka aiheuttaa sitten tiedostamattoman korjauksen liiaksi vasemmalle. Talven aikana olemmekin yrittäneet kohdistaa putteriani paremmin ja tämän tiedostaminen on tuonut lisää luottamusta tälle pelin osa-alueelle. Nyt suuntaus alkaa olla paremmin kunnossa joten putit menevät sitä kautta myös paremmin kohteeseensa. Myös mailan heilahdus on kokenut muutosta ja tuleekin nyt hieman sisältä hieman sisälle eikä suoraan taakse - suoraan eteen kuin ennen. Jokaisella on oma tyylinsä ja on hyvä olla tietoinen putistansa.

Lähipeli alkaakin olla mielestäni hyvällä tasolla, tosin nyt se sama luottamus ja tekniikka on saatava ulos asti. Lumien sulaessa nähdään sitten miten se onnistuu. Seurannasta on selvinnyt selkeästi, että pelini on parantunut kaikilla osa-alueilla joten eteenpäin on menty. Haasteeksi jääkin nyt kaiken opitun siirtäminen ulos, mutta eiköhän sekin sieltä tule, kun tarpeeksi näkee vaivaa.

Fysiikkapuoli oli toinen asia johon oli tarkoitus panostaa talven aikana. Tämän suhteen täytyy kyllä valitettavasti tunnustaa, että olen laiminlyönyt tätä osa-aluetta aika railakkaasti. Syksyllä kävin kyllä useita kertoja Pilateksessa ja salilla, mutta mitä paremmin lähipeli ja putti alkoi toimimaan niin sitä enemmän veri veti harjoitusviheriöille ja sitä kautta pois salilta. Talvella tein kuitenkin Titleist Performance Instituten kokeen ja fyysiseksi tasoituksekseni tuli jotain 14.1 luokkaa muistaakseni. Siitä sain hyviä golfiin sopivia liikkeitä joita aloitankin tekemään nyt kesän lähestyessä. Noilla harjoitusmäärillä mitä olen hallissa viettänyt ei valitettavasti jää kauheasti aikaa fyysiselle puolelle ja se on oma päätökseni jonka seuraukset kannan toki itse. Toistaiseksi en mielestäni ole huonossa kunnossa pelatakseni golfia, mutta aina voisi paremminkin olla. Ehkä lumen sulamisen myötä innostun sitten vielä kuntoilemaan valtavien harjoitusmäärien lisäksi.

Ensi kesän tavoitteet on oikeastaan lyöty lukkoon ja tarkoitus olisi saada ensin tasoitus single:iin (nyt 11.2) ja sen jälkeen mahdollisimman alas, luonnollisesti. Greencardin suoritin 23.5.2009 joten single-tasoitus ennen täyttä vuotta olisi hienoa. Olisi hienoa saavuttaa myös 4.4 tasoitus mahdollisimman nopeasti jotta voisin ottaa osaa Haastajakiertueisiin ja saada sitä kautta arvokasta kilpailukokemusta. Vihti Golfin kisoja koluan tietenkin myös niin paljon kuin mahdollista ja odotankin innolla mahdollisuutta haastaa kokeneemmat golfarit! Tarkoitus olisi nyt kesällä saada huomattavasti enemmän kierroksia alle kuin viime vuonna (48) ja sitä kautta oppia pelaamaan paremmin. Totuushan on kuitenkin se, että harjoittelu auttaa tietyn matkaa, mutta vain pelaamalla oppii pelaamaan. Tavoitteeksi voisi asettaa vaikka 80 kierrosta.

Nyt täytyy vain odotella ja toivoa, että lumet sulavat nopeasti. Tulkaahan tänäkin kesänä nykimään hihasta tuolla kentillä sillä olen aina avoin keskusteluille välineistä, erilaisista analyyseistä kuin ihan pelkästä golfistakin! Toivotan kaikille erinomaisia ensi kierroksia vuodelle 2010!

Keväisin terveisin,

Syysterveiset kaikille!

Toinen Final Try takana ja lehdessäkin jo tulokset tulleet julki, mutta nyt onkin oman analyysin aika kierroksesta. Eli kuten lehden lukeneet voivat selvästi nähdä pelasin Kytäjän South East kentän tulokseen 88. Etuysi tuotti ”hieman” vaikeuksia ja siellä lyöntejä tuli 12 liikaa eli 47 (par 35). Tästä johtuen en tietenkään sitten päässyt tasoitukseeni vaikka pelasinkin takaysin tulokseen 41 (par 36) joka oli jo ihan hyvää peliä. Avaukset olivat toimivia ja kantoivat hyvin kovasta tuulesta huolimatta. Rautapeli oli tälläkin kertaa hieman hakusessa ja lähipelissä nuo liiat lyönnit pääsääntöisesti tulivatkin. Puttaaminen oli positiivisesti todella hyvää muutaman metrin matkalta. Kierroksesta jäi ihan hyvät fiilikset vaikkakin tuo etuysin sähläily olikin todellinen pettymys. Mutta sellaista golf on. Akatemian kisassa tulin siis toiseksi, hyvin niukalla marginaalilla, bogipisteillä 31.

Kytäjän jälkeen olen pelannut vielä muutaman kierroksen ja viikonloppuna pelasin tämän kesän toisen ”kisakierrokseni” Scramble-muotoisena Vihdissä. Kisa oli oikein hauska, vaikkakin kesti 5 ja puoli tuntia! Sijoituimme joukkueeni (Marko Michelsson, Eero Järvenpää) scratchissä 8. tuloksella 69 joten siitä täytyy olla tyytyväinen vaikka muutamalla reiällä emme aivan haluamaamme päässeetkään. Kiitokset herroille mukavasta pelikokemuksesta ja ensi kesänä sitten pelataan uudelleen!

Kesä meni siis mukavasti golfin parissa. Kierroksia tuli hieman yli 40 ja harjoituskertoja varmasti toinen samanlainen. Par3-kenttää kiersin myös kutakuinkin tuon 40 kertaa joten tasapainoisesti on senkin kanssa talsittu. Tasoitus saatiin laskemaan kuten oli tarkoitus ja tämän kesän viimeiseksi lukemaksi jää lukema 11.5. Nostavia kortteja on nyt syksyn aikana tullut useita ja tästä syystä ylemmäs on tultu. Ensi kesänä sitten kovaa treeniä ja singeliin!

Talveksi onkin nyt kaavailtu erilaisia aktiviteettejä. Puttailua kotona, sisähalliharjoituksia ohjatusti sekä saliharjoittelua. Salilla painotan Jarkon antamien ohjeiden mukaisesti keskivartalon hallintaa sekä yleistä notkeutta. Tämä tullaan tekemään osittain ihan saliharjoittelun kautta, mutta talven aikana myös jooga ja pilates saavat tilaa harjoitusohjelmistani. Keväällä sitten nähdään näiden vaikutus peliini ja svingiini. Tällaisella listalla toivon saavani hieman lisää hallittavuutta ja pituutta lyönteihini sitten ensi kesäksi. Puttailu tulee olemaan isolla painolla mukana, sillä katseltuani puttimääriäni kesän ensimmäisiltä kierroksilta ja näiltä aivan viimeisimmiltä huomasin, että siinä en ole kehittynyt kuin parin putin verran. Puttaan siis edelleen noin 33 kertaa kierroksella. Toisaalta tänä kesänä olikin tarkoitus saada svingi kuntoon ja aika ei kertakaikkiaan riitä koko golfalueen läpikäymiseen joten nyt vain muutama tuhat puttia talven aikana niin sitten katsotaan missä mennään. Näistäkin pidän tietysti tilastoja joita pääsen sitten talven jälkeen Jarkon kanssa ihmettelemään. Harjoitteiden jälkeen toivonkin olevani fyysisesti ja henkisesti valmiimpi ensikesän kierroksia varten. Tavoitteet ensi kesälle on asetettu ja nyt talvella on luotava kestävä pohja näiden tulosten saavuttamiseksi. Halu pudottaa tasoitus nelosen alle ja päästä mukaan FT:n karsintoihin ensi syksynä on kova ja sen voi saavuttaa vain kovalla työllä läpi vuoden. Nyt on nelisen kuukautta takana, joten työsarkaa on kyllä vielä riittävästi. Ensi kesänä pelimäärät tulevat tavoitteen mukaisesti olemaan luultavasti kovemmat kuin tänä kesänä. Kesän aikana olen saanut mukavasti tukea kotoa ja tästä haluankin kiittää sekä Piritaa, että Onaa heidän tuestaan. Toivottavasti saan sitä vielä ensi kesänäkin!

Kiitos vielä Jarkolle, Vihti Golfille ja sen työntekijöille, Golf Digestille ja Teemu Tyrylle, Peltomäki Golfille, kotiväelle sekä jokaiselle joka on kanssani kolunnut kentän, jos toisenkin läpi. Jokainen teistä on antanut oman näkemyksensä golfiin ja näkemyksistänne olen voinut katsoa golfia joka kerta hieman eri näkökulmasta. Aloittelijana olen kokenut tämän erittäin positiiviseksi sillä oma näkemys golfista on vielä olematon ja jokainen pienikin kommentti on antanut aihetta miettiä lajia ja pyrkimyksiään uudelleen. Tänä kesänä saavuttamani kehitys ei olisi ollut mahdollista ilman jokaista teitä joten siitä vilpitön kiitokseni kaikille. Ensi kesänä taas tavataan!

Nautinnollista ja rauhallista talvenodotusta kaikille toivottaen,

Syksyisiä terveisiä taas!

Kuukausi on taas vierähtänyt ja harjoittelu hieman vähentynyt pimeyden tullessa jo niin aikaisin. Olen kuitenkin jatkanut ysien kiertelyä, harjoitellut Vihdin Par3-kentällä ja tietenkin lähipelialueella, jossa pallot näkee vielä illemmallakin.

Ensimmäinen Final Try meni hiukan heikosti. Olin ainoa ryhmästämme joka tuli paikalle pelaamaan. Muilla oli mm. ulkomaan matkoja, selkävaivoja ja muita vastaavia ongelmia jotka estivät pelaamisen. Kuten jo edellisessä blogissani mainitsin kierrokselle lähti mukaan Teemu Tyry sekä yllätysvieras joka oli itse Herra Näppis, eli Markku Leinonen! Näiden kahden herran kanssa sitten aloitimme kierroksemme Kytäjän South East kentällä. Kierros ei mennyt ihan kuten piti. Draivit onnistuivat hyvin, mutta kaikki rautalyönnit olivat umpisurkeita. Vasta aivan kierroksen lopussa sain tuntuman niihin ja silloin oli tietenkin jo aivan liian myöhäistä. Kierroksella ei tullut kuin kaiketi muutama par:i ja loput tulokset olivatkin sitten bogia ja tuplaa. Olin todella pettynyt kierroksen jälkeen, sillä tämä kierros ei kuvastanut mitenkään todellista osaamistani ja siitä syystä olikin suunnattava pikaisesti takaisin harjoitusalueille laittamaan lyöntiä kuntoon.

Final Try:n jälkeen olikin todella vaikeaa. Kiersin muutamia ysejä ja ei siitä oikein meinannut tulla mitään. Kävin muutaman reiän pelaamassa Jarkon kanssa joka vain pudisteli päätänsä ja kyseli ”onko golf sinusta nyt hauskaa?” Ja eihän se ollut. Lyönnit olivat täysin ala-arvoisia eikä joukkoon tullut yhtäkään hyvää lyöntiä piristämään päivää. Lähipeli tökki ja putteja tuli liikaa. Ei siis ollut kovinkaan mukavaa. Mietimme asiaa Jarkon kanssa ja lyönnistäni oli taas tullut sellainen kuin se oli tätä tutkimusta aloitettaessa, eli löin käsilläni joka aiheutti huomattavia vaikeuksia lyönnin hallinnassa. Päätimme, että nyt, jos koskaan on aika pitää pieni tauko golfista. Olin sitten viitisen päivää poissa kentiltä ja palo kentälle oli kokoajan olemassa, mutta tiesin, että, jos nyt menen takaisin liian aikaisin niin saattaa olla, että palaa hihat taas ja siitä syystä vastustin kiusausta. Menin sitten takaisin kentälle noin viiden päivän jälkeen ja siinä ajassa oli ehtinyt miettiä yhtä sun toista ja fiilikset olivat taas odottavat. Tauko teki hyvää ja lyönti alkoi olla ainakin samalla seinällä niin sanotusti. Nyt se on jo oikeastaan samalla tasolla kuin ennen tätä sekasotkua ja pelasin kilpatiiltä Vihdin etuysin tuossa muutama päivä sitten tulokseen 40 joten voin olla taas iloinen! Tuona synkkänä hetkenä mietin jo, että antaisin golfin olla tältä kesältä mutta olimme päättäneet, että järjestämme uuden Final Try:n johon yritetään saada kaikki mukaan. Ei siis auttanut jäädä tuleen makaamaan vaan lyönnin eteen oli tehtävä töitä. Jälkikäteen katsottuna se oli juuri tämä ”pakko saada toimimaan” joka aiheutti liikaa paineita ja vei maun golfista. Onneksi tästäkin on nyt opittu. Joka tapauksessa menemme nyt sunnuntaina takaisin Kytäjälle ja toivottavasti koko aloittelijoiden ryhmä pääsee mukaan tällä kertaa!

Kurssin tullessa kohti loppuaan heräsi mielenkiintoni kehittymisen määräni suhteen. Halusin tietää onko mitään muutosta tapahtunut esimerkiksi draivieni kanssa. Tästä syystä oli pakko taas suunnata Peltomäki Golfiin ottamaan muutamia lukemia draiveistani ja testasimme samalla myös puttitekniikkani. Paikalla olivat jälleen tukeni ja turvani eli Peltomäen austraalialainen Matthew Jones, Juha-Pekka Peltomäki sekä Jyry Peltomäki. He ovat yksi syy miksi olen päässyt alussa näin pitkälle ja olen siitä heille kaikille todella kiitollinen! Joka tapauksessa aloitimme puttini analysoinnin kanssa. Matthew, joka on käynyt niin paljon golfkouluja läpi, että häntä voisi sanoa golfin maisterintutkinnon suorittaneeksi kiinnitti putteriini kameran jonka kautta saimme sitten tietoa putistani. Useita putteja myöhemmin selvisi, että suuntaukseni alkuvaiheessa on hieman vasemmalle reiästä. Tästä syystä korjaan sitten alitajuntaisesti hieman oikealle ja samasta syystä puttini myös menevät ohi juuri tuolta puolelta. Tempo puteissani oli juuri se mitä Peltomäet halusivat, eli 1.9-2.1. Tämä luku kertoo siis suhteen taakseviennin ja eteenviennin välillä. 2.0 on kuulemma lukema jota kilpapelaajat tavoittelevat joten aika lähellä oltiin. Jyry oli tyytyväinen puttiini kuten oli myös Matt, joten eihän siinä itsekään pahana voinut olla! Tästä puttitutkimuksesta selvisi kuitenkin yksi tärkeä seikka: putterini ei ollut painotettu oikein putilleni. Puttasin suorassa linjassa, en sisältä-ulos, joten tarvitsin siis face balanced-putterin joka sopisi paremmin tyyliini. Ja sellaisiahan sitten löytyikin! Katselimme eri vaihtoehtoja joista päädyimme sitten Yes Golfin Tracy-putteriin joka on blade-mallinen ja tuntuu todella hyvältä. Sen kanssa sitten puttailemaan ja nyt katsotaan mitä tulevan pitää!

Toinen analyysi tehtiin draivini kanssa. Muutosta oli tapahtunut ja lukemat olivat sen mukaisia. Löin 12 draivia ja mailanpäännopeuteni oli noin 108 mph eli noin 4-5 mailia kovempi kuin tutkimuksen alussa. Lyöntini kantoivat ilmassa keskimäärin 235 metriä ja kokonaispituudeksi rullien kanssa tuli keskimäärin 250 metriä. Eli mielestäni melko hyviä lukemia aloittelijalle! Lähti siellä sitten yksi kunnon killerikin joka kantoi ilmassa 260 metriä! Matt alkoi jo epäilemään, että onko laitteessa vikaa, mutta ”joutui” tunnustamaan, että ”ei, kyllä lyöt vain noin pitkälle”. Launch angle oli keskimäärin 12.9 joten draiverin vaihtoa ei tarvitse edes harkita näillä lukemilla vaan nykyinen Niken Sumo2 on oikea ratkaisu.

Tutkimusten jälkeen olikin hienoa todeta, että tunne golfista oli taas katossa ja halu takaisin kentälle oli suuri. Settini on nyt täysi ja jokainen maila on itselleni testattu ja sopivaksi muokattu. Kiitin jo Peltomäki Golfia, mutta en olisi löytänyt sopivia mailoja ilman heitä. He ovat yksi iso osa tätä kehitystäni enkä olisi mitenkään pystynyt tähän ilman heidän apuaan ja tietämystään. Toivotan heille kaikille menestystä kilpaurillaan ja kenties sitä joskus pelataan vastakkain!

Nyt, kun kerran kiittelemään alettiin niin on aivan välttämätöntä mainita kehityksen tärkein henkilö eli Jarkko Raski. Jarkko on aina jaksanut kannustaa ja on pystynyt selittämään lyöntien ongelmat tavalla jolla ne ymmärrän. Meillä oli tuossa muutama päivä sitten akatemian viimeiset harjoitukset ja Sari sanoi mielestäni hyvän kommentin Jarkon ja minun vaihdettua katseita erään lyöntini jälkeen: ”Miika varmaan tietää mitä ajattelet jo pelkästä katseesta”. Ja kyllähän se niin taitaa olla. Jarkko on ollut niin iso tukija ja kannustaja tämän tutkimuksen aikana, että siitä en voi häntä tarpeeksi kiittää. Hän on jaksanut viettää kanssani lukuisia tunteja rangella, lähipelialueella ja kierroksilla. Yhteistyöni Jarkon kanssa jatkuu toivottavasti vielä pitkään ja ainakin ensi kesälle ja syksylle on tavoitteet asetettu yhteistuumin, joten ainakin silloin toivon Jarkolta samanlaista tukea kuin olen tänäkin kesänä saanut. Kiitos Jarkolle ja koko Vihti Golfin iloiselle porukalle erittäin nautinnollisesta ja antoisasta kesästä!

Vaikka tässä nyt tulikin jo kiiteltyä ja melkein tippa linssiin niin tämä ei jää viimeiseksi kirjoituksekseni. Kirjoitan vielä ainakin yhden jutun tuon 2. Final Try:n jälkeen. Siihen asti toivotan vielä kaikille muutamia mukavia ja toivon mukaan valoisia kierroksia ennen syksyn pimeyttä!

Tervehdys taas! Viime kirjoituksesta on ylipitkä aika, mutta tapahtumia golf-rintamalla on ollut niin paljon, että ajattelin kiteyttää useamman tapahtuman tähän kirjoitukseen.

Eli viime kerralla mainitsin, että olin menossa elämäni ensimmäiseen oikeaan golf-kisaan Vihti Golf Clubilla, jossa palkintona oli golf-matka Espanjaan. Pelasin ihan hyvän kierroksen 43+40=83 ja sijoituin 17. Kisan alkuvaiheilla oli mukana jännitystä joka näkyikin kahden huonon avauksen muodossa ja perään oli sitten lyötävä rauta kolmosta jotta olisi jotain saumaa vielä par:iin. Paikkaukset olivat ihan ok, mutta eihän niistä nyt par:ia tullut. :) Sen jälkeen totesinkin jo pelikaverilleni, että jaahas, ei tartte ainakaan stressata voittoa, kun se meni jo ja pystyin vain ns. pelailemaan loppuun. Paineet katosivat ja loppukierroksen pelasinkin hyvin ja sain aikaiseksi jopa kaksi birdie:täkin! Tasoitus putosi samalla ja on nyt 11.4 joten siinä mielessä kisa oli onnistunut, vaikka parempaa olisin tietenkin toivonut tuolta alkutaipaleelta. Ihan hauskaa oli ja osallistun varmasti tulevaisuudessakin Vihti Golf Clubin kisoihin ja mistäs sitä tietää josko joskus uskaltautuisi muidenkin klubien kisoihin!

Seuraavalla viikolla olikin sitten aika mennä harjoittelemaan Kytäjälle, jossa Timo Rauhala veti lyhyen harjoitussession meille. Se vasta olikin kokemus. Opetustapa oli täysin erilainen kuin Jarkolla, mutta ehkä se oli omiaan antamaan näkemystä erilaisista tavoista valmentaa ja saavuttaa muutoksia. Timo painotti oikeastaan kahta asiaa omassa lyönnissäni tai stanssissani. Eli aiemmin minulla on ollut ilmeisesti taipumus kallistua taaksepäin liikaa, mutta nyt sitä on yritetty korjata ja ehkä näen vielä Timoa ja hän voi itse kommentoida onko asento nyt tasapainoisempi. Toinen ehkä näkyvämpi ja ennenkaikkea tuntuvampi muutos on se, että nyt pyrin menemään huomattavasti voimakkaammin läpi lyönnin jälkeen ja saamaan loppuasennossa oikean käteni suoraan vaakatasoon. Tämä puolestaan pakottaa lantioni loppuun asti ja läpimeno svingissä on parempi. Tämä onkin nyt vaikuttanut todella paljon lyöntiini sillä sen avulla olen saanut huomattavasti suoruutta lyönteihini. Kiitos Timolle oikein paljon näistä tunneista ja toivottavasti svingini on nyt parempi!

Ei yhtä muutosta ilman toista. Palattuani Vihtiin ja juteltuani Jarkon kanssa päätimme ajaa vielä yhden muutoksen svingiini. Katsoimme videoita tämän projektin alkuvaiheilta ja vertasimme sitä uuteen videoon. Muutos oli valtava. Alussa löin vain käsillä, nyt mukana on koko kroppa ja vaikka ei vielä niin hyvin kuin toive olisi niin ero svingien välillä oli kuin yö ja päivä. Tästä uudesta svingistä poimimme kuitenkin vielä yhden vajaavaisuuden jonka haluamme pois. Tarkoitus olisikin vielä saada back swing:issä käsiäni hieman ulommas, että en tulisi niin voimakkaasti sisältä lyöntiini. Kyse on muutamasta kymmenestä sentistä, mutta sen muuttaminen on sekoittanut lyöntini taas totaalisesti. Nyt olenkin juntannut muutosta läpi ja eilen tuntui, että ehkä se taas tästä. Muutoksen tarkoitus on parantaa huonojen lyöntieni suuntausta, eli tämän jälkeen huono lyönti olisi suorempi. Eilen kävin sitten taas kierroksella ja suoraanhan tuo tuntui menevän. Osuin 50% väyliin ja 55% griineihin joten ei oikein voi valitella muutosta. Epävarma puttaaminen vei kuitenkin suurimman osan tästäkin ilosta, mutta ainakin tiedän, että siihen vihreään alueeseen jota kutsutaan griiniksi on mahdollista osua. Paljon on vielä tehtävä, jotta tämä back swing-liike tulee automaattisesti sillä nyt sitä piti miettiä vielä erikseen joka lyönnin kohdalla mutta suunta on parempaan ja toivottavasti saankin sen kuntoon vielä ennen perjantaina olevaa Final Try:ta. Haluaisin vielä kiittää eilisen illan peliseuraani eli radio NRJ:n Mikkoa sekä autolla kurvailleita Pasia ja Jukkaa oikein ”vivahteikkaasta” peliseurasta!!! Nimimuistini on tosin erittäin huono, joten toivottavasti kukaan ei pahastu mikäli jonkun nimi on hieman kokenut transformaatiota.

Tällä viikolla on siis valmistauduttava Golf Digestin Final Try:hin joka pidetään siis Kytäjällä perjantaina. Tämä juhlallinen tapaus vaatikin pikaista visiittiä vielä Peltomäki Golfiin jossa tilaukseen laitettiin vielä muutamia Nike:n VR wedgejä, eli 52-, 56- ja 60-asteiset sellaiset. Lisäksi bägiä on tarkoitus vielä täydentää Nike:n Dymo puu kolmosella ja sitten olenkin ensimmäisen kesäni aikana rakentanut setin, johon voin olla tyytyväinen. Putteri olisi vielä kiva vaihtaa blade-tyyppiseen ja Sumo-draiveri Dymoon, mutta ehkä saan senkin sitten joskus aikaiseksi. ;) Jokatapauksessa, tarkoitus on siis suunnata Kytäjälle ja katsoa miten kukin on kehittynyt tämän ensimmäisen kesänsä aikana. Mukaan kierroksellemme tulee myös itse jutun pääjehu, eli Teemu Tyry. Kierroksesta tuleekin todella mielenkiintoinen, sillä Kytäjän kenttä vaikutti todella hienolta ja hyvin hoidetulta, kun siihen loin pikaisen katsauksen aiemmin. Haastetta tulee siis riittämään ja paineitakin on hieman, sillä halu todistaa kehittymisensä on sen verran suuri. Nyt peliin tuleekin taas sellainen tunnelataus, joka pitäisi saada kuriin. Toivottavasti alku ei mene liialliseksi hermoiluksi vaan saan pelin alusta alkaen haltuuni. Mutta nyt vielä kovaa treeniä tämä viikko ja sitten hyvä kierros Kytäjällä niin kesä on ollut golfillisesti täydellinen!

Hyviä pelikierroksia kaikille toivotellen,

Tervehdys vaan taas kaikille ja ilouutinen heti alkuun: uudet mailani tulivat! Kävin eilen hakemassa siis uudet mailani Peltomäki Golfista ja ne ovat kyllä todella hienot. Oli upeaa mennä ensimmäistä kertaa niiden kanssa Vihtiin rangelle ja lyödä palloja. Tarkkuutta tuli lisää nyt, kun mailat ja varret ovat omalle svingilleni sopivat ja toivonkin, että saan saman tarkkuuden vietyä myös kentälle asti. Kuten Jarkko viikonloppuna totesi: ”Pisin matka golfissa on yleensä rangelta ykköstiille”. Siinä todellakin tuppaa unohtamaan rauhallisuuden, maltin ja muut golfissa vaadittavat hyveet ja svingistä tuleekin äkäinen ja nopea. Tämä on ainakin omalta osaltani totta. Nyt on siis uudet mailat saatu (3-P). Edellisessä setissäni pisin rauta oli siis rauta 6, joten nyt alkaa vimmattu lyöminen kaikilla sitä pidemmillä raudoilla. Eilen niitä testaillessani tuntui, että kyllä nekin sieltä saadaan haltuun, mutta palloja pitää lyödä todella paljon. Onneksi harjoittelu ei ole minulle vierasta ja olenkin valmis tekemään kaiken sen ”ikävän” työn oppiakseni paremmaksi pelaajaksi.

Paljon muutakin on odotettavasti tapahtunut edellisen kirjoitteluni jälkeen. Kävin nimittäin Nurmijärvellä pelaamassa kaverini kanssa ja täytyy sanoa, että olin melko tyytyväinen kierrokseen. Kenttä oli hyvässä kunnossa ja peliseurakin oli oikein mukavaa. Saimme onneksemme pari paikallista auttamaan sokkolyöntitilanteissa sekä optimilyöntilinjojen valinnassa. Tästä siis kiitos kanssamme pelanneille Jukalle ja Joonakselle! Teistä oli todella paljon apua. Kierroksen pelasin tasoitukseeni joten siitä ei kauheasti jäänyt huonoja tuntoja. Mielestäni kuitenkin hyvä saavutus, kun en ennen kenttää ollut pelannut. Itse haluaisin aina ensin pelata harjoituskierroksen, että näkisin kentän ja vasta sen jälkeen oikeasti yrittää tulosta. Nurmijärvi oli kyllä kaikkien dog legien äiti. Miltei jokainen väylä oli, jos jonkinlainen dog leg. Tästä syystä draiveria ei juurikaan tarvinnut ja avauksia tuli tehtyä millä nyt sitten milloinkin. Kokemus oli kaikenkaikkiaan oikein mieluisa ja kenttä todella viihtyisä ja mukava pelata, mutta kenties muutama dog leg oli liikaa. Suosittelen kenttää kyllä kaikille ja se oli oikein hyvin pidetty.

Tein viime viikolla myös toisen päätöksen. Osallistun ensimmäistä kertaa elämässäni oikeaan golf-kisaan lauantaina Vihti Golfissa! Uudet raudat ovat tulleet, svingini tuntuu hyvältä ja olen saanut siihen mukavaa rauhallisuutta sekä halu kilpailla ovat kaikki osaltaan vaikuttaneet haluuni ottaa osaa kilpailuun ensimmäistä kertaa. Nyt saankin toivottavasti hyvän ensi katsauksen kilpailutilanteeseen ja siinä pelaamiseen. Itse haluan kuitenkin ehdottomasti kilpailla korkeilla tasoilla ennen pitkää joten ehkä tämä on sopiva aloitus aloittelijalle. Huippupalkintojakin on luvassa joten sekin kannustaa pelaamaan mahdollisimman hyvin. Hermojen hallinta on edelleen hieman hakusessa ja epäonnistumisia en oikein osaa vieläkään käsitellä, joten ainakin alkuun olisi tultava muutamia onnistumisia ja tupla bogeja on välteltävä mikäli todella haluaa pitää fiilikset positiivisina.

Svingiänikin on taas muutettu! Ja jälleen kerran suunta on ollut parempaan. Olemme taistelleet svingissäni liian repimisen kanssa ja nyt siihen onkin saatu rauhallisuutta ja tarkkuutta lisää. Suurten harjoitusmäärien ja toistejen kautta on tullut tulosta. Täytyy vain malttaa svingata eikä lyödä. Tein hidastettuja svingejä ja aloin ymmärtää asiaa. Lisäksi Jarkon kanssa lisäsimme ns. Forward press-liikeen svingiini aktivoimaan koko kehoni ja täytyy sanoa, että tunne lyönnin aikana on aivan ilmiömäinen. Liioittelematta en tunne, että lyön palloa lainkaan. Se on mielestäni hyvin, ottaen kuitenkin huomioon, että valkoinen kuula lentää yli 160 metriä. Nyt ymmärrän miksi svingiäni muutellaan ja vaikka se onkin turhauttavaa, että lyönti on kateissa viikon verran muutoksen jälkeen niin huomaan, että Jarkko todella tekee huomaamatonta työtä svingini eteen eikä toistaiseksi ole tehnyt muuta kuin parantanut sitä. Minun työni onkin siis jatkaa kuuntelua ja tehdä muutoksia niin pitkään kuin tätä mahdollisuutta on vielä tarjolla. Jokaisen parannuksen jälkeen tunnen selvästi, vaikkakin viikon jälkeenpäin, että muutos on ollut hyvästä. Nyt tunne tuli jo miltei samantien liikkeen keveytenä. Ehkä alan vihdoin ymmärtää miksi golfissa puhutaan svingistä eikä ”lyönnistä”. Nyt täytyy vaan jatkaa toistoja. Ainoat kerrat, kun selvästi tunnen lyöväni on draiverin kanssa. Tosin sillä lyömistä en ole harjoitellut kuin muutaman pallokorillisen ja rautoihin on kulunut jo yli 250 korillista, joten ehkä samanlaisella toistomäärällä siihenkin saataisiin rentoutta. :)

Toivotan kaikille rentouttavia pelihetkiä ja kirjoittelen uusia kuulumisia ensi viikon alkupuolella kisani jälkeen. Onnea kaikille!

Huh huh! Olipa todella mielenkiintoinen ja tapahtumarikas viikko. Toivottavasti jaksatte lukea tekstin loppuun, jos tätä nyt joku lukee. :) Tapahtumat alkoivat oikeastaan keskiviikkona jolloin olimme sopineet Jarkon kanssa menevämme Peltomäki Golfiin katsomaan lukemia lyönneistäni ja mielenkiintoista dataa sieltä saatiinkin. Menimme liikkeen takaosassa sijaitsevaan hallimaiseen tilaan, jonne oli viritetty valkokangas ja hienonnäköisiä mittalaitteita, jos jonkinlaisia. Paikalla lukemia ottamassa ja muutenkin apuna niiden tulkitsemisessa oli Peltomäki Golfin austraalialainen ammattimies Matthew Jones ja myös Juha-Pekka Peltomäki oli paikalla. Molemmat kaverit osasivat asiansa todella hyvin ja palvelukin oli parasta mitä olen saanut aikoihin joten haluan eritoten kiittää vielä molempia kavereita mukavasta ja opettavaisesta kokemuksesta. Aloitimme lyömällä rauta-6:sella screen:iin. Ensin omilla mailoillani, Tommy Armour (reg), ja sen jälkeen kokeiluun tulivat niin Titleistin, Niken kuin Mizunon tiukempivartiset rauta kutoset. Kaikista otettiin lukemat mailanpään nopeus, lentokaaren kulma, back spin, sivukierre ym vastaavia indikaattoreita jotka nyt eivät itselleni ainakaan paljoa kertoneet. Ammattilaiset apuun ja tuloksena oli, että svingiini sopivin maila oli Niken Forged Victory Red Split Cavity –maila S300-varrella. Sellaiset sitten laitettiin tilaukseen (3-P) ja nyt vain odotellaan soittoa ja sitä ilon hetkeä, kun pääsen niitä testaamaan oikealla kentällä. Jos jotakuta nyt kiinnostaa mailanpään nopeuteni rauta-6:sella niin mainittakoon, että se vaihteli 83-90 mph luokkaa ja kantama oli Niken mailoilla noin 170 m. Saas nähdä mihin mittoihin päästään tosi tilanteessa! Ero vanhoihin mailoihin oli noin 10 metriä, mutta ennenkaikkea suurin hyöty löytyi tasaisuudessa. Lisäksi aiemmassa setissäni pisin rauta oli kutonen, joten heti jouduttuani yli 160 metrin lähestymiseen olin pulassa. Uusi setti auttanee tilanteeseen tulevaisuudessa.

Torstaina olin sitten katsastamassa ensin Talma Golfin kenttää. Talmassa tapasin Teemu Tyryn, Maarit Slätisin ja ennestään tuntemattoman Jussi Mäkelän, joka kuuluu myös aloittelijoiden akatemiaan. Olin ensin itse puttailualueella ja löin muutaman korillisen palloja jonka jälkeen pidimme lyhyen harjoittelusession ja siirryimme kiertämään Talman par 3-kenttää. Kenttä olikin todella mielenkiintoinen ja hauska pelikokemus. Upeat puitteet ja hyvin hoidetut alueet olivat palkitsevia ja toivottavasti ehdinkin vielä sinne takaisin pelaamaan kokonaisen kierroksen. Harjoittelusessioissa Teemu Tyry antoi oman näkemyksensä kehitykseeni sekä lyötiini joka olikin yllättävän positiivinen. Oli mukava saada toisen ammattilaisen näkemys svingistäni itselläni, kun ei kuitenkaan todellisuudessa ole vielä hajua sen ongelmista. Jarkko on tehnyt svingini kanssa hyvää työtä, joten kovin paljoa siihen ei puututtu. Pallon paikkaa tosin piti korjata hieman taemmas, jotta lyönnistä tulisi varmempi. Itselläni se tahtoo hieman karata liian eteen aiheuttaen toppeja.

Vietettyäni Talmassa noin 5 tuntia oli aika suunnata kohti Vuosaarta ja siellä olevaa kenttää jonne olimme varanneet tiiausajan klo 16.30. Kierros ei mennyt kovinkaan hyvin. Sokkeloiselta tuntuvalla kentällä joka oli ahdettu pienelle alueella jossa maisemana oli rumia tehtaan piippuja ja laivakontteja ei ole mielestäni kovinkaan autaus pelikokemus. Varsinkin, kun kenttätaulut puuttuivat ja olikin arvailtava minne lyönti on hyvä suunnatta. Myöhemmin selvisi, että mukaan olisi pitänyt ottaa caddie masterilta erillinen vihkonen joka selvitti asioita. Kokemattomuus ei aina ole hyve. :) Kanssamme liikkui onneksi yksi kentän aiemmin pelannut jonka avulla saimme sokkeloon jotakin selkoa. Pitkiä kävelymatkoja tuli mielestäni aivan liikaa ja sama silta alitettiin 4 kertaa. Fore-huutojen kaikuessa taivaalle oli mahdoton tietää mistä suunnasta pallo tulee ja kenen lähelle joten turhia maastoutumisia tulikin kymmenkunta kappaletta. Omaa peliäni silmällä pitäen Vuosaaren kenttä oli vielä liian vaativa. Lyöntien on lähdettävä suoraan, jos siellä meinaa hyvin pelata. Draiveri-avaukset jäivät usein haaveiksi ja itseltäni, kun puuttuvat vielä pitkät raudat tyystin oli hieman tylsää pelata rauta-6:sella. Ehkä ensi vuonna kenttä on sopivampi pelitaidoilleni ja mailavalikoimalleni, mutta en voi suositella kenttää aloittelijoille, ainakaan omasta puolestani.

Perjantaina olikin luvassa todella kova koetinkivi sillä suuntasimme Linna Golfiin katsastamaan kentän kuntoa juuri ennen kisaviikonloppua. Toni Karjalainen, Joonas Granberg ja Jarkko Raski olivat pelikaverini joten taitoa ryhmässä oli ainakin yllinkyllin. Valkoisille tiille sitä sitten asteltiin muutaman tunnin harjoittelun jälkeen ja ei siinä voinut kuin ihastella kuinka ammattimiehet palloa taivaalle laittavat. Heidän svinginsä olivat sulavia, kevyitä ja toistettavia. Tapa jolla palloa työstettiin oli ihmeellistä. Pallot putosivat sinne minne pitikin ja itse jouduinkin aikamoisen paineen alle avatessani viimeisenä. Painetta olisi ollut joka tapauksessa, sillä tuossa seurassa olin sanan varsinaisessa merkityksessä aloittelija! Ensimmäinen avaus onnistui, tosin jäi ammattimiehistä noin 70m lyhyemmäksi, mutta ainakin päästiin eteenpäin. Sen jälkeen pelaaminen hieman helpottui henkisesti. Valitettavasti olimme kuitenkin valinneet sateisen päivän ja keskeytimmekin kierroksemme väylälle 13 griinien alkaessa tulvia. Tuloksena oli oikeastaan jokaiselta väylältä tupla, mutta muutama bogeykin mahtui sekaan. Itse hämmästelin onnistuineita lyöntejäni noin 200 metrin par 3-väylien kohdalla. Ne tuntuivat onnistuva jostain syystä. Sade ei kuitenkaan haitannut, kun siirryimme läpimärkinä lämmitelemään Linna Golfin poreallas ja saunaosastolle. Päivän ainoa huono puoli oli, että emme päässeet pelaamaan loppuun asti, mutta kaikenkaikkiaan päivä oli todella onnistunut. Näin miten palloa pitäisi lyödä ja sain taas lisäkipinää harjoitteluun. Ei tuollaisten ammattimiesten kanssa pääse varmastikaan kovin usein pelaamaan, joten kiitos tästä tapahtumasta meneekin Jarkolle, kun otti minut mukaansa. Kiitos myös Tonille ja Joonakselle jotka ”lievästä” tasoerostamme huolimatta jaksoivat kannustaa eteenpäin. Toivotan molemmille menestystä ensiviikon kisakierroksille!

Lauantai tuli ja Linna Golfin kierros oli tehnyt selväksi puuteeni aloittelevana golfarina. Lähipeli. Nyt olikin palattu Vihti Golfiin ja kaivettu tuo haastava 60-asteinen wedge bägistä. Oli aika harjoitella. Raskilta aamulla muutamia neuvoja vielä ja palloa viheriölle kuutisen tuntia. Alkoi hieman tulla jo tuntua mailaankin ja Vihdin harjoitusalueen ruffi näyttikin jo enemmän griiniltä kuin ruffilta harjoituksen jälkeen. Hauskaa oli ja luulenkin ottaneen tuolla alueella ison askeleen eteenpäin. Lisää palloja vain taivaalle ja kyllä se siitä.

Yhteenvetona viimeiset kolme päivää olivat aivan mahtavat. Koin niin paljon, etten uskonutkaan. Aikaa tuli vietettyä kentillä todella paljon ja kolmen päivän aikana tulikin pelattua ja harjoiteltua yli 30 tuntia! Nyt ovat lomat valitettavasti ohi ja töitä täytyy tehdä päivisin jotta voin maksaa uusista mailoistani. Sponsoreita pyydetään ottamaan yhteyttä. :) Iltaisin tosin on taas treenin aika ja lähipeli on harjoituksen alla kunnes Jarkko keksii akuutimman ongelmakohdan pelistäni. Uusia mailojani odottellessani toivotankin kaikille antoisia pelihetkiä ja tulkaa ihmeessä juttelemaan mikäli kentällä törmäillään! Kiitos vielä Peltomäki Golfille, Toni Karjalaiselle, Joonas Granbergille ja ennenkaikkea Jarkko Raskille tästä unohtumattomasta viikosta! Jalat maassa, ahkerasti harjoitellen ja nöyrästi eteenpäin. Kentällä taas törmäillään!